Täydellisyyden tavoittelu ja sen selätys
Merja 
Saxophobia levy
Täydellinen… mitä se on?
Voiko siihen koskaan päästä?
Itse en olisi voinut kuvitellakaan, että joskus äänittäisin joskus levyn. Ajattelin, että en olisi siihen koskaan valmis.
Koin aina, että minun pitäisi olla parempi. Keskeneräistä ei voi levyttää, ja valmista ei ikinä tule, vaikka kuinka puurtaisin.
Päästin näistä ajatuksistani irti pikkuhiljaa, kun aloitin tekemään elämässäni muutakin kuin soittamaan. Suorittamisen sijaan tuli tärkeämmäksi se energia, millä asioita voi kuulijoille välittää. Hetket, tunnelmat ja aito ilo ja soittamisen riemu. Mutta entäs ne kaikki ne kollegat, jotka väistämättä voivat myös kuulla soittoani. Huh!
Miksi siis on niin vaikea olla oma itsensä?
Olen jo aikoja sitten päästänyt irti ajatuksesta, että mitä muut ajattelevat. Levyä tehdessä kuitenkin huomasin, että vanhat tunteet nousivat pintaan. Sain kiinni itseni ajattelemasta kaikenmaailman kriitikoita ja arvostelijoita, joka keskittyvät ainoastaan puutteisiini. Välillä tuntui, että levyhän on ihan ok ja välillä taas, että aivan se on aivan kauhea. Ajan kuluessa päästin kuitenkin irti arvostelusta ja itseni sättimisestä. Duo Velvet on yhdessä tehnyt parhaansa ja se riittää.
Berceuse
Levytyksen alkaessa olin päättänyt, että elän normaalia elämää ja levytyksen hetkellä olen täydellisesti läsnä. No, se ei ihan onnistunut, kun tukka hulmuten saavuin äänittämään suoraan pitämältäni joogatunnilta.
Ehkä olisin kuitenkin voinut sallia itselleni keskittymisrauhan ennen levytystä. Mutta näillä mentiin.
Se H-hetki koitti ja meni ohi. Haettiin apurahaa, jota ei saatu. Tällöin tuli pieni hidastus levyprojektiin ja koko julkaisu tuli kyseenalaiseksi.
Olimme esimerkiksi soittaneet Berceusen aivan väsyneinä kaikkien muiden otosten jälkeen ja paussille mentäessä ajattelimme, että soitamme sen sitten pirteänä uudestaan. Kuitenkin kävi niin, että unohdimme soittaa uuden otoksen ja levylle jäi väsyneen fonistin versio vibraattoylilyönteineen. Sitten mietimme, että jos emme saa tätä äänitettyä uudestaan, niin jätetäänkö kappale kokonaan pois vai annetaanko sen olla levykokonaisuudessa. No, ei siitä voinut luopuakaan. Tiesin, että monet ihmiset rakastavat tuota kappaletta ja ensimmäinen levynostajakin tuli, kun oli kuullut youtubessa minun soittavan kyseisen kappaleen.
Äänitykset on tehtiin syksyllä 2015 ja tänä vuonna on vuorossa levyn tuottaminen valmiiksi. Minulle on aina ollut vaikeaa asioiden loppuunsaattaminen. Niinpä pienen viiveen jälkeen piti tarttua toimeen.
Kannet valmiiksi ja levy onnellisesti painoon.
SAKSOPHOBIA
Olemme DUO VELVET, jossa Merja Valve soittaa saksofonia ja Monna Relander pianoa.
Levymme nimi on Saxophobia.
Duomme on perustettu Pariisissa 1987, jolloin olimme kummatkin opiskelemassa siellä.
Yhteistyömme on jatkunut vaihtelevissa määrin vuosien saatossa.
Kipinä tämän levyn tekemiseen syntyi, kun halusimme äänittää mukavimmat keikkakappaleemme.
Itse laitoin tämän levyn kautta pisteen saksofonistin uralle ja aloin keskittymään työhöni hoitavan äänen parissa.
LEVYSTÄ SANOTTUA:
“Merja ja Monna ovat tehneet ihanan levyn, jota voin suositella kaikille teille jotka työskentelette lasten parissa. Muskarissa käytin mm huivileikissä ja saippuakuplien puhalluksen taustamusiikkina. Lapset nauttivat ja kuuntelivat ihan hiljaa.”
-Eve Alho, musiikkipedagogi-
Voi Monna ja Merja!
Olin aivan ihastuksesta mykkänä heti kun panin Duo Velvet -levyn soimaan! Ihan fantastista taiturointia teiltä molemmilta ja aivan kuin yhdestä sielusta ja sydämestä tulee soitto! Kappalevalintakin on loistava; on samettia ja on säpinää vuorotellen! Kiiitos! Kuunneltiin levyä illan hämyssä opeporukalla täällä Lammilla ja huokailtiin onnesta. Tämä on ihana levy myös lahjaksi! Joulukin on tulossa…
-Marketta Wikla-